Olkoon lastenkaltaisuus kanssanne

Kuka ruokkii ajatteluani?

”Kuka ruokkii ajatteluasi”, kysyi tulevaisuustutkija Ilkka Halava Porissa 9.–10.9. järjestetyssä Hard Talk -festivaalissa.

Aamuisin ajatteluani ruokkivat Helsingin Sanomat ja iltasanomat.fi. Työmatkalla pauhaavat vuoroin Yle Puhe ja Loopin sydänmentahdistajat. Arkipäivä vierähtää mukavasti työporukan ja asiakkaiden maailmassa. Illat on pyhitetty liikunnalle, leffoille, yöpöytälukemisille ja lapsiperheelle. Ja lasten suussahan totuudet pureskellaan.

”Äiti, minä odotan joulua”, yllätti 9-vuotias esikoisemme jo lokakuussa, reilut kolme kuukautta ennen vuoden suurinta juhlaa. Kun tiedustelin, mitä hän joulussa eniten odottaa, poika vastasi: ”Voitko tehdä jouluaattona joulutorttuja? Odotan myös lahjoja. Ja kinkkua. En oikein tiedä, mitä joulussa eniten odotan. Voisimmeko tehdä samanlaisen piparkakkulinnan kuin viimeksi?”

Kuopuksemme kirjoitti lahjalistan nimeltä Toive Joululle, johon ei oikein keksinyt muuta toivottavaa kuin Brain Blastersin suihkutettavan karkin.

Eräänä syystalven arkiaamuna satoikin sitten räntää. Räntää! Enne joulusta! Se oli niin kova juttu, että isoveli huudettiin ovelle katsomaan. Omat ensimmäiset ajatukset liukastelivat ilon sijaan kitkarenkaiden säälittävissä urissa ja ratkesivat takkivanhuksen vuorikankaaseen.

Lapset eivät pety kesäsäähän tai murehdi syyspimeiden alkamista. He lähtevät yhtä innokkaina koulutielle niin aamusumuun kuin loskaan. Sää on aina hyvä johonkin: pihakiekkoon, futikseen, piiloon, yhteiseen peli-iltaan tai ihan vain kastumiseen. Okei, voisin itsekin yrittää nauttia nykyhetkestä aiempaa enemmän ihan sellaisena kuin se on.

Viikonloppuna varisi ihan oikeaa pakkaslunta. "Ajatuksista tekoihin!", kannusti Hard Talk Festivalilla niin ikään esiintynyt, itsensä yli-innovaatioaktivistiksi nimittänyt Anssi Tuulenmäki Aalto Yliopistosta.

Ja kaikesta edellisestä valaistuneena kävin pyörittelemässä yhden oikein ison pallon osaksi lumilinnan suojamuuria.

Olkoon lastenkaltaisuus kanssanne!

Ajatteli, Tanja